Rapeakuorinen ja sisältä pehmeän kuohkea lantakakku. Monen suomalaisen silmissä karjan lanta saattaa herättää ajatuksia hajuhaitoista, metaanipäästöistä tai rehevöitymisestä. Lannan asukkien silmissä vastaava kakku saattaisi herättää sen sijaan ruokahalun tai lämpimät ajatukset jälkikasvusta.
Lanta ja erityisesti karjan lanta on elintärkeää monille hyönteislajeille. Lannasta riippuvaisia lajeja on esimerkiksi kovakuoriaisten, kaksisiipisten (=kärpäset ja sääsket) ja pistiäisten heimoissa. Esimerkiksi kovakuoriaisissa on sekä lannasta suoraan että epäsuoraan riippuvaisia lajeja; osa syö lantaa ja jopa löytää sieltä lisääntymiskumppaninsa sekä munii lantaan. Toiset ovat puolestaan petoja ja syövät lannan houkuttelemia pienempiä selkärangattomia.
Varsinaisista lantakuoriaisista eli lantiaisista ja sittiäisistä monien lajien toukat ja aikuiset ovat suoraan riippuvaisia lannasta. Lantiaisia esiintyy Suomessa 39 lajia, kookkaita sittiäisiä kolme ja pieniä laakasittiäisiä yksi. Tarkkaa lukua kaikista lannasta riippuvaisista hyönteisistä ei tiedetä. Pelkästään kovakuoriaisissa on suuri joukko muita lajeja, jotka suosivat lantaa, kuten monet lyhytsiipiset ja vesiäiset.
Lanta aiheuttaa monille hyönteislajeille iloa siitä lähtien, kun se saavuttaa tukevan maanpinnan. Osa varsinkin kovakuoriaisista hakeutuu pehmeään tai jopa nestemäiseen lantaan jo muutaman tunnin sisällä. Nämä ovat usein lannan näkyvimpiä hyönteisiä, kuten pyöreitä lantavesiäisiä. Lannan kuivuessa sille hakeutuu rapeakuorisesta lannasta pitäviä kuoriaislajeja. Hieman kuivahtanutta kasaa, sen mineraalipitoisia nesteitä ja virtsaa hyödyntävät myös monet päiväperhoset, kuten sinisiivet, ja ritari- sekä häiveperhoset.
Lantakakun kuivuttua sitä alkavat hyödyntää alkuvaiheen kovakuoriaisten jälkikasvu eli toukat. Jotkin kuoriaislajit myöskin talvehtivat vanhan paakun sisällä tai alla joko munina tai aikuisina. Ei ole ollenkaan tavatonta löytää viimevuotisen kasan alta esimerkiksi sukeltajan toukkaa talvehtimasta. Lisäksi osa lajeista on erikoistunut kuivahtaneisiin tai muuten vanhoihin lantakakkareisiin. Lopulta tiivis lantakakku on muuttunut rei’itetyksi purukasaksi.
Pelkkä lanta yksinään ei riitä takaamaan siitä riippuvaista lajistoa, vaan lannan täytyy olla lajille sopivassa ympäristössä ja joskus jopa juuri tiettyyn aikaan vuodesta. Muun muassa alueen lämpöolosuhteet ja maalaji vaikuttavat monien lantakuoriaislajien toukkien kasvumahdollisuuksiin. Kaikkein uhanalaisimmat lantiaislajit (särkkälantiainen ja helolantiainen) pitävät esimerkiksi hiekkaisuudesta ja paahteisuudesta.
Monelle hyönteiselle lannan ympäristö on tärkeämpi asia kuin mistä eläinlajista se on peräisin. Luonnonlaitumet ja yleensäkin monipuoliset laitumet tukevat lannasta riippuvaista jännittävää lajistoa parhaiten. Erityisen hyviä ovat alueet, joissa laidunnus on jatkunut pitkään taukoamatta. Olisikin hyvä, jos luonnonlaitumilla tapahtuvan laidunnuksen taloudellinen kannattavuus voitaisiin taata vuosiksi eteenpäin ja lisätä kansalaisten ymmärrystä vastaavan maatalouden positiivisista puolista. Näin lannasta riippuvaista hyönteislajistoa voitaisiin auttaa laajasti ja pysyvästi.
Mitä merkitystä näillä söpöillä ja hurjilla lannansuosijoilla sitten on? Lannan kuoriaiset ja kärpäset ovat ensinnäkin ravintoa monille hyönteissyöjälinnuille. Lantakuoriaisilla ja kärpäsen toukilla on tärkeä rooli ravinteiden kierron alkupäässä. Ne muuttavat möyrinnällään lantapaakun olosuhteita happipitoisemmiksi, ja lisäävät siten hapellista hajotustoimintaa ja parantavat ravinteiden päätymistä maaperään1. Samalla lannasta aiheutuvat metaanipäästöt vähenevät2. Lantakuoriaisten maahan kaivamien tunneleiden vuoksi myös kasvien juuret saavat paremmin happea ja maa pysyy kuohkeana. Lantakuoriaisia on huomattavasti enemmän luonnonlaitumilla kuin yksipuolisilla viljellyillä nurmilla, joten luonnonlaitumien lantaan liittyvät päästöt voivat olla pienempiä.
Lantapaakuilla kasvaa myös monipuolinen yhteisö erilaisia lahottajasieniä, jotka hajottavat lannan ainesosia ja ovat näin tärkeä osa ravinteiden kiertoa. Lannassa kasvavat sienirihmastot taas ovat monen hyönteislajin herkkua. Esimerkiksi erittäin uhanalaiseksi arvioitu laidunsieniäinen elää nykytiedon mukaan nimenomaan vanhalla hevosenlannalla kasvavalla sienirihmastolla!
Lantakuoriaiset tukevat omalla tavallaan ympäristön niin sanottuja ekosysteemipalveluita, kuten hiilen kiertoa ja monimuotoiseen kasvi- ja lintulajistoon liittyviä hyötyjä. Tutkimuksissa on havaittu ekosysteemipalveluiden toimivan sitä vakaammin, mitä enemmän lantakuoriaisyksilöitä laitumella on3. Hyönteisten tasolla tapahtuvat asiat ovat siten todella tärkeitä myös ihmisen näkökulmasta.
Laidunnus herättää välillä närää jopa lajeista ja ekosysteemeistä tietävien biologien keskuudessa. Syynä tähän on veteen päätyvä lanta ja sen mahdolliset ympäristövaikutukset. Lantaa päätyy veteen kuitenkin verrattain vähän. Muutamia laidunnukselle herkkiä perhosia lukuun ottamatta maanpäällisen lajiston kannalta vähäinenkin laidunnus on usein parempi kuin ei laidunnusta ollenkaan, mutta vesiluonnoltaan hyvin herkillä paikoilla kannattaa punnita lannan ja laidunnuksen hyötyjä ja haittoja.
Miten lantaan liittyvää monimuotoisuutta voi lisätä itse?
Lannasta riippuvaisten lajien oloja voi parantaa tiloilla ja talleilla hyvin yksinkertaisesti. Lantaa ei tulisi siirtää tai kerätä pois isoon kasaan, vaan mahdollisuuksien mukaan lannan olisi hyvä antaa olla paikallaan. Jos lantakakut on pakko siirtää, niin ne olisi hyvä sijoittaa kivennäismaalle. Turve ja eloperäiset maalajit tuntuvat olevan vähemmän suosittuja esimerkiksi lantakuoriaisten keskuudessa. Yksi keino on laiduntaa eläimiä luonnonlaitumilla.
Kaltaisteni lannan kuoriaisista kiinnostuneiden silmissä alun kuvauksessa mainitun lannan näkeminen herättää kakka-asukkien tapaan lämpimiä ja jopa rakkaudellisia tunteita. Siellä ne asuvat ja punkeavat riemulla muhkeassa lannassa eteenpäin vastaten samalla tärkeästä roolista koko lähitienoon lajiston kannalta. Toivottavasti tämä kirjoitus auttaa levittämään lannan ilosanomaa ja ymmärtämään, miksi jokaisella ihmisten asuttamalla mantereella on jossain historian vaiheessa arvostettu lantakuoriaisia, ja otettu ne osaksi kulttuuria.
Lähteet:
1Yokoyama, K., Kai, H., Koga, T., Aibe, T. 1991: Nitrogen mineralization and microbial populations in cow dung, dung balls and underlying soil affected by paracoprid dung beetles. Soil Biology and Biochemistry 23, 649–653.
2Slade E. M., Riutta T., Roslin T. & Tuomisto H. L. 2016: The role of dung beetles in reducing greenhouse gas emissions from cattle farming. Scientific Reports. doi: 10.1038/srep18140.
3Manning P. & Cutler. 2018: Ecosystem functioning is more strongly impaired by reducing dung beetle abundance than by reducing species. Agriculture, Ecosystems & Environment 264, 1 9–14. https://doi.org/10.1016/j.agee.2018.05.002.