Rantoja laiduntavat eläimet ja niiden lannan päätyminen vesistöihin aiheuttavat välillä huolta hygieniahaitoista. Huoli on perusteltu, sillä laiduneläinten lannassa voi esiintyä erilaisia myös ihmisille infektiotauteja aiheuttavia mikrobeja. Ei ole kuitenkaan lainkaan selvää, miten suurella todennäköisyydellä lannan mikrobit voivat todellisuudessa päätyä vaikkapa läheiselle uimarannalle, tai millaisia infektioriskejä lannan mikrobeista voi koitua.
Uimakauden jälleen alettua huomio saattaa kiinnittyä läheisillä rantalaitumilla käyskenteleviin eläimiin. Rantaniittyjen laidunnus on 2000-luvulla alkanut elpyä vuosikymmenien tauon jälkeen. Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla rantaniityt pysyivät avoimina laidunnuksen ja niiton ansiosta. Nyt hoitamattomina olleet niityt ovat ehtineet kasvaa tiheiksi ruovikoiksi, joilla niittykasvit eivät menesty, ja monet lintulajitkin joutuvat valitsemaan pesäpaikkansa muualta.
Naudat ja lampaat pitävät laiduntaessaan Perämeren rantaniityt avoimina, jolloin rantaniityillä viihtyvät kasvi- ja lintulajit pääsevät kukoistamaan. Laiduntamalla ja raivaamalla rantaniittyjä on saatu palautettua tilaan, jossa ruovikoituminen on vähentynyt ja lajiston monimuotoisuutta on saatu jälleen lisättyä. Lisäksi laidunnus on hyväksi eläimille itselleen: rantaniittyjen vaihtelevassa maastossa liikkuminen, vapaa syöminen ja märehtiminen, sekä lajitoverien seura edistävät eläinten hyvinvointia. Uimaria voi kuitenkin mietityttää eläinten vaikutus uimaveden laatuun. Voiko eläinten lanta olla veteen päätyessään riski uimaveden hygieeniselle laadulle?
Viranomainen valvoo yleisten uimarantojen vedenlaatua
Vuonna 2021 lähes yhdeksän kymmenestä suomalaisesta uimarannasta oli luokiteltu vedenlaadultaan erinomaiseksi. Kesäisin uimakauden aikana kuntien terveydensuojeluviranomaiset keräävät yleisiltä uimarannoilta noin kerran kuukaudessa vesinäytteitä, joista tutkitaan suolistoperäistä saastumista kuvaavien indikaattoribakteerien määrää.
Yleisin ulostesaastumisen aiheuttaja uimarannoilla on jätevesi. Sitä voi päätyä uimaveteen esimerkiksi kovien sateiden jälkeen, kun jätevedenpuhdistamoilla joudutaan tekemään ohijuoksutuksia, tai putkirikkojen seurauksena. Ulostemikrobeja voi päätyä uimavesiin myös uimareiden itsensä tai taajamien hulevesien mukana, sekä luonnoneläinten tai karjan ulosteiden päätyessä veteen.
Zoonoottiset taudinaiheuttajat infektoivat sekä ihmisiä että eläimiä
Kampylobakteeri on yleisin Suomessa ihmisille vatsatautia aiheuttava bakteeri. Kampylobakteeri on zoonoottinen, eli eläimistä ihmisiin tarttuva taudinaiheuttaja, ja sitä esiintyy melko yleisesti kaikkien tasalämpöisten eläinten suolistossa. Yleensä kampylobakteeritartunta saadaan joko ulosteella saastuneesta vedestä tai elintarvikkeesta. Oireita ovat vatsakipu, ripuli ja kuume. Suomessa yleisimpiä kampylobakteerilajeja Campylobacter jejuni- ja Campylobacter coli-lajeja esiintyy yleisesti siipikarjassa ja naudoissa. Nämä lajit eivät yleensä aiheuta tautia eläimissä, mutta ne voivat siirtyä ihmiseen esimerkiksi raakaa lihaa käsiteltäessä. Erityisesti kampylobakteereja esiintyy raa’assa broilerin lihassa.
Toinen eläinten lannassa esiintyvä zoonoottinen mikrobi on Cryptosporidium-alkueläin, jonka aiheuttamat vatsatautitapaukset, kryptosporidioosit, ovat lisääntyneet viime vuosina. Cryptosporidium-alkueläimet ovat aiheuttaneet maailmalla vesivälitteisiä epidemioita ihmisillä, mutta Suomessa niiden aiheuttamaa vesiepidemiaa ei ole vielä nähty. Cryptosporidium parvum -laji aiheuttaa vasikkaripulia ja on Suomessa yleisin kryptosporidioosin aiheuttaja myös ihmisillä. Nautatiloilla Cryptosporidium parvum aiheuttaa paitsi lisätyötä ja kuluja sairaiden vasikoiden hoidossa, myös sairauspoissaoloja, mikäli kryptosporidioosi tarttuu vasikoita käsitteleviin työtekijöihin.
Päätyykö eläinperäisiä taudinaiheuttajia rantalaitumilta uimarannoille?
RANTALAIDUN -hanke selvittää mm. kampylobakteerien ja Cryptosporidium-alkueläimen esiintymistä rannoilla laiduntavien nautojen ja lampaiden lannassa ja laitumien alapuolisissa vesistöissä. Näin pyritään selvittämään, päätyvätkö lannan mikrobit uimarannoille. Lisäksi tarkastellaan taudinaiheuttajien kiertoa laitumella, eli sitä, tarttuvatko taudinaiheuttajat eläimeltä toiselle laidunnuksen aikana.
Aiemman Kanta-Hämeen alueella tehdyn riskinarviointitutkimuksen perusteella yhdyskuntien jätevesipäästöt osoittautuivat eläintilojen valumavesiä todennäköisemmäksi hygieniariskiksi uimarannoilla. Jätevesipäästö uimarannan läheisyydessä lisäsi erityisesti norovirustartunnan riskiä, ja tartunnan riski oli moninkertainen verrattuna eläintilojen valumaveden aiheuttamaan kampylobakteeritartunnan riskiin.
Paikallisesti rantalaidunnusta voi olla tarpeen rajoittaa hygieniasyistä, vaikka laidunnus on tärkeä hoitokeino avointen elinympäristöjen ja niiden lajien säilyttämisessä. Laiduneläinten lannalla on itseasiassa tärkeä rooli luonnon monimuotoisuudelle. Lue aiheesta tarkemmin toisesta Rantalaidun-hankkeen blogikirjoituksesta: Ihana lanta on monien hyönteisten elinehto.