Usein kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia rantalaiduntamisesta kootaan tälle sivulle vähitellen hankkeen aikana.

1. Miksi laiduneläimillä on pääsy rantaveteen?

Vesirajan avoimena pito laiduntamalla on tärkeää rannan alaosan luontotyyppien ja niiden eliölajiston ylläpitämiseksi. Avoimilla vesirannan niityillä kasvillisuuden muodostavat matalakasvuiset vesi- ja rantakasvit kuten pienet luikat, vesitähdet, vesirikot, mutayrtti ja äimäruoho. Uhanalaisista kasvilajeista tällaisilla rannoilla viihtyvät esimerkiksi pikkuruinen vesipaunikko ja upossarpio. Useimmat kahlaajat välttävät pesimäpaikkanaan niittyjä, jotka rajautuvat vesirajassa korkeaan kasvillisuuteen. Rannan matalakasvustoiset ja aukkoiset alaosat ovat myös tärkeitä ruokailualueita monille kahlaajille ja vesilinnuille.

Ilman hoitoa korkeakasvuiset kasvilajit kuten järviruoko valtaavat herkästi rannan alaosan syrjäyttäen matalakasvuisten rantaniittyjen lajeja. Matalaksi laidunnetulla rannalla aaltojen ja jäiden kuluttava voima ylläpitää kasvillisuutta paremmin avoimena. Laidunnus vesirajaan asti ylläpitää myös avointa rantamaisemaa. Vesialueiden sisällyttäminen laidunalueeseen helpottaa osaltaan juomaveden järjestämistä laiduneläimille. Ensisijainen syy vesirajan laiduntamiseen on kuitenkin alueen luontotyyppien ja eliölajiston hoito. 

Lisätietoa:

2. Miten uimavesien hygieenistä laatua seurataan?

Yleisten uimarantojen veden laatua seurataan uimakauden aikana paikallisten terveystarkastajien toimesta noin kerran kuussa. Näytteistä tutkitaan suolistoperäistä saastumista ilmentävien E. coli -bakteerin ja enterokokkien lukumäärät, joille on annettu enimmäisarvot sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Lisäksi uimarannoilla tarkastellaan syanobakteerien (sinilevät, sinibakteerit) ja jätteiden esiintymistä. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on ryhdyttävä toimenpiteisiin ja tiedotettava rannan käyttäjiä, jos uimaveden epäillään aiheuttavan terveydellistä haittaa.  

Uimarantoja on Suomessa asetettu tilapäiseen tai jopa koko uimakauden kestävään uintikieltoon uimaveden laadussa havaittujen ongelmien vuoksi.  Tarkempi saastumisen syiden selvittäminen toteutetaan yhteistyössä terveydensuojeluviranomaisen ja rannan omistajan kanssa. Usein asiantuntemusta tarvitaan myös ympäristönsuojeluviranomaisilta ja veden hygieenisen laadun osalta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. 

Yksityisten rantojen (esim. mökkiranta) uimaveden laadunvalvonta on omistajan vastuulla. Halutessaan omistaja voi toimittaa vesinäytteen paikalliseen uimavesiä tutkivaan laboratorioon omalla kustannuksellaan. Apua uimaveden laadun tarkistamiseen voi kysyä kunnan terveydensuojeluviranomaiselta.  

Lisätietoa:

3. Rehevöittääkö laidunnus merenrantoja ja merialuetta?

Laidunnuksen hyödyt luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle on tunnustettu laajalti. Tutkimusten mukaan laidunnus vähentää kasvillisuuden biomassaa, siihen sitoutuneiden ravinteiden sekä rantaniityn ravinteiden kokonaismäärää.

Merenrantalaitumia laiduntavat tyypillisesti emolehmät vasikoineen, jolloin osa laidunnetun alueen kasvimassan ravinteista sitoutuu vasikoiden kasvuun ja poistuu eläinten mukana laidunalueelta. Loput ravinteista erittyy takaisin laidunalueelle sonnan ja virtsan mukana. Yleisenä periaatteena on, että ympäristösopimuksilla hoidettaville laitumille ei kivennäisiä lukuun ottamatta saa tuoda lisärehua, vaan laiduneläimet kierrättävät rantaniityllä jo luonnostaan olevia, kasvillisuuteen sitoutuneita ravinteita.

Hoitamattomilla merenrantaniityillä kasvaa puolestaan tyypillisesti korkeaa järviruokokasvustoa jopa yli 10 000 kg kuiva-ainetta hehtaarilla. Kuolleen kasvuston hajotessa siitä vapautuu ravinteita maahan ja vesistöön.

Laidunalueille tapahtuva fosforin ja typen eritys laskettiin laidunrehun mukana saadun ja eläimiin pidättyvien ravinteiden määrän erotuksena. Perämeren rantaniityillä laiduntaa tyypillisesti yksi emo–vasikka-pari hehtaaria kohden, ja laidunkausi kestää noin kolme kuukautta. Laskennallinen ravinteiden poistuma laidunalueelta on tällöin keskimäärin 2,2 kg typpeä ja 0,6 kg fosforia hehtaaria kohden. Vastaavasti virtsan ja sonnan mukana laitumelle palautuu kasvillisuudesta peräisin olevaa typpeä 18,9 kg ja fosforia 1,9 kg. Isoilla roduilla (charolais, limousin, simmental) ravinteiden poistuma laidunalueelta on tätäkin suurempi, keskimäärin 2,6 kg typpeä ja 0,7 kg fosforia hehtaaria kohden.

Lisätietoa:

4. Miten laiduneläinten hyvinvoinnista huolehditaan rantalaitumilla?

Laiduneläimet ovat omistajansa vastuulla ja eläimiä käydään valvomassa päivittäin. Valvontakäynnillä tarkastetaan, että laiduneläimet ja aidat ovat kunnossa. Valvonnasta huolehtii joko eläinten omistaja tai omistajan kanssa sovitusti toinen henkilö.

Laidunnussopimuksessa on kirjattu ajanjakso, mikä eläinten tulee aluetta hoitaa. Riittävästä hyvälaatuisen ravinnon saannista huolehditaan seuraamalla laidunalueen kasvuston kuntoa, eläinten kuntoa ja siirtämällä eläimet eri osaan laidunta kasvuston kunnon mukaan. Eläimet on mahdollista siirtää sovittua aiemmin pois laitumelta, jos laitumella ei enää ole riittävästi syötävää. Metsästyksen alkaminen voi olla osalla laidunnusalueita ratkaiseva päivämäärä ottaa eläimet pois laitumilta.

Rantalaitumiin on yleensä rajattu mukaan vesialueita, jolloin eläimillä on luonnon juomavettä saatavilla meri-, joki- tai ojavedestä. Suomen rannikolla merivesi on niin vähäsuolaista, että se sopii pääosin hyvin laiduneläinten juomavedeksi. Tarvittaessa juomavettä voidaan myös tuoda ja tarjota laitumella juoma-astioista.

Rantalaitumiin on yleensä rajattu mukaan ranta-aluetta korkeammalla sijaitsevia puustoisia osia. Puusto tarjoaa laiduntajille varjostusta helteisellä säällä, ja meriveden noustessa eläimet pääsevät siirtymään ylemmäs kuivalle maalle. Tarvittaessa eläimet siirretään toiselle laitumelle, jossa on kuivaa maata tarjolla. Avoimet tuuliset ranta-alueet tarjoavat laidunelämille helpotusta paarmoja ja muita hyönteisiä vastaan.

Aita pitää laiduneläimet niille tarkoitetulla alueella ja suojaa niitä osin erilaisilta häiriöiltä. Aidassa on hyvä olla kylttejä, joissa kerrotaan toiveesta antaa eläinten laiduntaa häiriöttä. Kylteissä tulisi olla eläinten omistajan yhteystiedot, mikäli sivulliset havaitsevat ilmoitettavaa esimerkiksi eläinten tai aitojen kunnossa. Koirat on suositeltavaa pitää pois laitumilta tai koirien tulee olla kytkettyinä. Poikkeuksena ovat mahdolliset laiduneläinten omistajan paimenkoirat. Metsästyslain mukainen koirien kytkemisaika on 1.3.–19.8.

Tavallinen laidunaita ei välttämättä tarjoa riittävästi suojaa petoeläimiä vastaan. Alueiden laajuudesta johtuen petoaitoja on vielä varsin vähän käytössä rantalaitumilla. Laiduneläimet on mahdollista siirtää sovittua aiemmin pois laitumelta, jos petoeläimet aiheuttavat ongelmia.

Lisätietoa:

Share This